Kokemukseni mukaan pinnan alta usein paljastuu hyvin erilainen elämäntilanne, mitä monesti ihmisestä ulkoapäin uskoisi. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, eihän kaikkea omasta elämästä halua ulkopuolisille jakaa. Usein kuitenkin olen nähnyt, että ulkokuorta pidetään yllä syistä, mitkä eivät ehkä ole kyseiselle ihmiselle edes tärkeitä, mutta muutosta on vaikea tehdä. Olemme varmasti kaikki kuulleet sanonnan ”älä arvioi kirjaa kansien perusteella”. Mutta me usein arvioimme, teemme oletuksia ja suureen ääneen päivittelemme kun oletuksemme osuivat väärään. ”Kaikki näytti olevan niin hyvin”, ” en olisi ikinä uskonut”.
Milloin sinä olet katsonut omaa julkikuvaasi? Onko se sellainen, kuin sen haluat olevan? Mitä haluaisit muuttaa siinä? Mikä on hyvää? Jos elät elämää, mikä ei tunnu omalta, niin mitä voisit tehdä asian korjaamiseksi? Muutoksien ei tarvitse olla aina suuria ja mullistavia, pienillä askelilla tehdään kuitenkin vakaa pohja muutokselle.
Olen käynyt monta keskustelua häpeästä ja siitä, ettei haluta tuottaa pettymystä toisille, ei voida luottaa, että toiset hyväksyvät sellaisena kuin on. Tämä liittyy paljolti myös elintapojen yksinkertaistamiseen ja kuluttamisen vähentämiseen. Ei haluta luopua mistään, vaikkei olisi varaa, koska se välitäisi heti viestin toisille ja itseen voisi kohdistua arvostelua. Tärkeä kysymys on mielestäni se, että kuinka paljon sinua liikuttaisi se, että joku ystävistäsi,työkavereistasi,asiakkaistasi tai tuttavistasi vaihtaisi edullisempaan autoon, vaihtaisi pienempään asuntoon tai kävisi vähemmän ulkona juhlimassa? Vaivaisiko se sinua? Ehkei ollenkaan. Tämä kertoo sen, että toisia tuskin oikeasti vaivaa sinun tekemät muutokset omassa elämässäsi.
Toinen kysymys, minkä olen usein esittänyt, on se, että kauanko kulisseja jaksaa pitää yllä? Siinä vaiheessa usein olen nähnyt kyyneliä silmissä ja sen aidon ihmisen kaiken kiiltävän takana. On raskasta esittää ja ylläpitää elämää, mikä ei välttämättä tunnu omalta. Ja vaikka se tuntuisi omalta ja totuus on, että oma talous ei riitä kaiken sen ylläpitämiseen, huoli kiristää ja stressaa, vaikkei sitä itselleen haluaisi edes myöntää. Mitä sinä aiot tehdä sille, ettei sinun tarvitse hampaita kiristellen, tekohymyä pitäen maksaa bensalaskuja, ostoksia ja lounaita luottokortillasi, koska tililläsi ei ole käyttörahaa? Mitä voit tehdä, jotta tilanne korjaantuisi?
Jatkan aiheesta vielä tuonnempana, toivottavasti tämä herätti sinulla ajatuksia ja katsot omaa elämääsi toisen silmin. Mikä on totta ja mikä on kulissia?