Tänään, 13.11.2018, oma yhtiöni, liiketoimeni, bisnesbabyni, elämäntehtävääni mahdollistava toimi, on kolme vuotta vanha. Yritys on rekisteröity tänä päivänä, vaikka silloin kolme vuotta sitten oli tiedossa, että liiketoiminta alkaa vasta tammikuussa 2016. Mutta yhtä kaikki, tänään on vuosipäivä!

Jos nyt harjoittaisin kunnolla jäkiviisautta, tekisin monta asiaa toisin. Ja samalla kuitenkin mietin, että jos en olisi kompastunut niihin tiellä olleisiin kuoppiin ja kantoihin… olisinko kasvanut ja oppinut näin paljon? Eli onko sitten kuitenkin niin, että minulle on ollut parhaaksi käydä tieni niinkuin jääräpään pitää: virheistä oppien?

Parempi ehkä oppia omista virheistä, mutta silti haluan aina tarinoissani tuoda omaa polkuani esiin. En siksi, että haluan puhua itsestäni vaan siitä syystä, että se voisi auttaa jotakuta toista.

Jotakuta, joka miettii miten edetä ja tuleeko tästä ikinä mitään.

Jotakuta, joka on turhautunut omassa pääduunissaan ja haluaa jotain muuta.

Jotakuta, joka on uuvuttamassa itsensä suorittamisen ja riittämättömyyden alle. 

Eli mitä olen oppinut näiden kolmen vuoden aikana?

Kirjoitan tämän ilman sen kummempaa editointia ja viimeistelyä, sillä tiettyjä asioita on turha kaunistella ja tiettyjä asioita saa hehkuttaa! Tässä siis aatteeni, toivottavasti nämä palvelevat sinua. 

1. Varaudu siihen, että suunnitelmasi muuttuvat

Koska suurella todennäköisyydellä ne muuttuvat. Ja se on ihan okei. Ole valmis luopumaan sellaisesta, mikä ei toimi ja panosta siihen mikä toimii. Seuraa omaa ajankäyttöä, energiaa ja kassavirtaa. Huomaa näiden ero. Ehkä joku tietty homma vie paljon aikaasi ja energiaasi ja teet sitä joko maksutta tai pienellä korvauksella. Ehkä joku tietty homma vaatii enemmän aikaa, tuo paljon energiaa ja tuo myös kassavirtaa kiitettävästi. Ja sitten tälle analyysille kannattaa tehdä jotain. 

2. Liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat ovat valistuneita arvauksia

Oikeasti, tiedät mikä toimii vasta kun alat tehdä työtä yrittäjänä. On paljon asioita, joita ei voi ennakoida. Ja sitten on taas asioita joita voi ennakoida (esim. kiinteät kulut). Aika paljon käytetään aikaa laskelmien hinkkaamiseen kun käytäntö näyttää sen mistä kassavirta tulee ja mitä toimia se vaatii. Nyt jos tekisin liiketoimintasuunnitelmaa (ehkä kannattaa muuten päivittää omaa!) niin keskittyisin miettimään sitä, miten palvelua auttaa, miten tavoitan itselle oikeat asiakkaat ja miten ja mihin kannattaa käyttää omaa aikaa ja mitä kannattaa ulkoistaa. Mistä pääsemmekin seuraavaan…

3. Uskalla ulkoistaa, mutta pidä kuitenkin langat omissa käsissäsi

Olen alusta pitäen ulkoistanut esimerkiksi teknisiä asioita. Ei olisi kannattanut ihan tässä mittakaavassa, sillä se oppiläksy tuli maksamaan tuhansia euroja. Nettisivujen teon ulkoistaisin ehdottomasti, mutta en lähtisi rakentamaan esimerkiksi verkkokurssien myyntikanavaa ilman riittävää ymmärrystä, osaamista ja näkökulmia. Ulkoistin myös materiaalien tekoa ulkomaille, tuloksena kauniit pohjat ja kaameat tavutusvirheet joita väsyneenä ei tullut huomanneeksi. Ikävää. 

4. Kun joku ei toimi, uskalla luopua

Tämä liittyy edelliseen. Pitää uskaltaa luopua jostain vaikka siihen olisi palanut rahaa, aikaa ja toiveita. Uppoava laiva jätetään syystä. Siitä usein vapautuu paljon energiaa. Haavat voi nuolla omassa rauhassa ja sitten kun on toipunut tappiosta niin uuteen nousuun. Rahaa saa onneksi tehtyä aina lisää. Niin kauan kuin meillä on terveytemme ja henkemme, olemme voitolla. 

5. En lähtisi rakentamaan verkkokurssia ilman riittävän suurta seuraajamäärää

En ole kovin innokas tykkäysten metsästäjä, uskon siihen, että ihmiset ostavat tarpeeseen. MUTTA. Verkossa tehtävä liiketoiminta ei ole ihan niin helppoa kuin sen annetaan ymmärtää olevan. Se vaatii satojen, tuhansien, tuntien jatkuvan työn ja menestyäkseen vahvan seuraajajoukon, joka jo luottaa sinuun. Eli malttia tässäkin. Toki poikkeukset vahvistaa säännöt, mutta seuraan erästä menestynyttä verkkokurssivalmentajaa vierestä ja ihailen hänen omistautumistaan työlleen. Minä en ole valmis käyttämään aikaani koneen äärellä niin paljon, joten tämä oppiläksy on nyt kohdaltani opittu. Ideana passiivinen tulo on ihana, mutta vaatii vahvan pohjan ja realistisuutta. 

6. Katso kenelle puhut suunnitelmistasi

Itselläni on tiivis ydinjoukko, ketkä tietävät suunnitelmiani ja missä mennään. Liiketoimintani osalta luotan harvaan ja olen valitettavasti oppinut matkan varrella sen, että kaikkiin ei vaan voi luottaa. Luota vaistoosi, se tietää kyllä. En sano, että ole epäluuloinen, mutta katso kenelle jaat toiveitasi ja avaat sydäntäsi. Aina kaikki eivät toivo sinun menestystä, jokainen meistä käy omaa prosessiaan läpi. Jonkun valo nostaa omia varjoja esiin. 

7. Löydä ydinjoukkosi, ketkä hurraavat kun onnistut ja tukevat kun kaipaat tukea

Liittyy edelliseen. Nämä ihmiset ovat kultaa. Kultaa! 

8. Älä jää yksin

Puhu. Vaikka sitten valmentajalle, ystävälle, puolisolle, koiralle, jollekin. Kunhan puhut ja jaat arkeasi. Yleensä ulkopuolinen osaa auttaa sinua näkemään asioita, joita läheiset eivät ehkä itse näe koska ovat niin…no, lähellä. 

9. Ota tavoitteeksi pitää minimissään kolmen kuukauden puskuria kassassa

Silloin kun on hiljaista, asiakkaat eivät maksa, tulee yllätyksiä… tämä puskuri on kauhean mukava olla olemassa. 

10. Panosta omaan kehittymiseen

Kouluttaudu! Osallistu! Panosta itseesi, sun osaamisen kehittämiseen ja ennenkaikkea sun henkisen kasvun tukemiseen. Valmennukset, mastermindit, kurssit… ne on niin upeita juttuja!

11.Uskalla tehdä ja toimia

Ole rohkea. Lähesty niitä ihmisiä ja organisaatioita, joiden kanssa voisi syntyä hyvää yhteistyötä. Uskalla ja ole oma itsesi. Jänniä juttuja tapahtuu sillon kun annetaan rohkeudelle siivet. 

12. Sä olet tärkein

Tämä on viimeisenä, koska toivon tämän jäävän sun mieleen. Sinä olet tärkein. Ja ei, se ei ole itsekästä ajatella näin. Vaan se on tervettä. Kun sinä voit hyvin, huolehdit terveydestäsi ja jaksamisestasi, sun tarpeista ja kehittymisestä… sinä kukoistat ja niin tekee sun bisneskin. 

Tärkeintä ei ole joku deadline, jonkun vaatimukset, odotukset tai kiire. Ei ole. Oikeasti ei ole. Vaan SINÄ. 

Joo, voi olla, että tämä tarkoittaa muutoksia, keskusteluja ja ajatusten muuttamista lähipiirissä, perheessä, työyhteisössä. Ei ne ole aina helppoja juttuja. Mutta eipä sekään ole helppoa,että yrittäjä on väsynyt, rikki, köyhä, uupunut ja yksin. Tätä se voi olla pahimmillaan. 

Mieti, miten voisit kokea olevasi turvassa.

Miltä se näyttää sun arjessa?

Mitä se vaatii sinulta?

Mitä se vaatii sun arjelta?

 

Tässä ovat omat ajatukseni menneen kolmen vuoden opeista. Mielenkiintoisia juttuja käyty läpi. Innolla odotan, että mitä seuraavat 12 kuukautta tuovat ja kun istun taas alas kirjoittamaan mietteitä, niin saas nähdä mitä syntyy. 

Iloa sun marraskuuhun,