On kutakuinkin kolme vuotta siitä kun ojensin silloiselle esimiehelleni irtisanoutumisilmoitukseni. Muistan tuon tilanteen kuin eilisen: oloni oli levollinen, tyyni ja vahva, rohkea. Olin ottamassa askelta kohti tuntematonta. Tuntemattoman pelko oli pienempi kuin se kuormitus, mitä koin silloisessa arjessani.
Muutos tapahtuu kun on tuskallisempaa jäädä vanhaan, kuin aloittaa tuntematon polku.
Silloin ajattelin, että käännän uuden sivun elämässäni. Nyttemmin olen tajunnut, että aloitin uuden kirjan. Aloitin kirjan, minkä alkusivut ovat täynnä intoa, pettymyksiä, rohkeutta, uskoa ja huolia. Kaiken kattavia tunteita. Niitä kaikkia on yrittäjyyden alku, niitä kaikkia ovat myös muutokset ihmissuhteissa, niitä kaikkia ovat myös luopumiset, kuolema ja uuden elämän syntymä.
Sitä kaikkea ovat menneet kolme vuotta pitäneet sisällään. Toden totta, uusi kirja.
Nyt olen taas siinä vaiheessa, jolloin mietin miltä haluan seuraavan osion näyttävän ja kuulostavan. Maailman energiat ovat muutoksessa ja olet varmasti tuntenut muutoksia omassa olossasi. Siinä, kuinka sinua ohjataan kohti omaa ydintä ja omaa elämäntehtävää. Merkit voivat olla pieniä ja hyvin hienovaraisia. Tai sitten ne ovat neon-valokylttejä, kovaa puhetta korvan juuressa ja vahvaa ohjausta. Tai se voi olla jotain siltä väliltä.
Se, mistä tunnistat energiamuutoksen itsessäsi on se, että ehkä yhtäkkiä sinulla on tunne, että et ole oikeassa paikassa. Sinun pitäisi olla jossain muualla, mutta et vielä ehkä tiedä missä. Mutta tiedät, ettet voi enää olla vanhassa.
Omassa elämässäni tämä liittyi vahvasti työelämään, sillä se oli se osa-alue minun elämässäni, mikä kahlitsi vapauttani. Menin ja tulin toisten aikataulujen mukaan, tein toisten tavoitteita ja toisten säännöillä, joku muu päätti palkkani. Joku siinä yhtälössä mätti ja pahasti. Kysymys ei ollut enää pienestä tyytymättömästä nurinasta vaan vahvasta tuskasta, jota koin joka päivä kun menin vanhan kaavan mukaan töihin ja katsoin kun päivät vain lipuivat edessäni.
Voimme päättää, olemmeko oman elämämme kapteeneja vai olemmeko rivissä ja tottelemme jotain toista, joka päättää arkemme suurimmista asiosta.
Tein valinnan, että en halua käyttää työtäni tekosyynä sille, että en elä itseni näköistä elämää.
Enkä halua käyttää työtä tekosyynä sille, että olen kipeä, väsynyt ja muuttunut.
En, en suostunut siihen.
Huomaan, että elokuu nostaa esiin tämän tarinan sillä haluan rohkaista jokaista kipuilevaa, omaa paikkaansa etsivää siitä, että oma paikka tästä maailmasta löytyy, kun alat kuunnella itseäsi ja johdatusta, mikä on jokapäiväistä.
Kuuntele ideoita, jotka nousevat mieleesi.
Tutki se nettisivu, mistä kuulit kuukausia sitten, muttet sillon jaksanut syventyä asiaan.
Lue se kirja, mistä kuulet jatkuvasti.
Soita sille ihmiselle, joka on ollut mielessäsi kuukausia.
Nämä kaikki ovat sitä johdatusta. Kuuntele sitä ja toimi.
Toimi, sillä se on vain sinun ja yksin sinun vallassasi, nimittäin se, että etenetkö elämässäsi kohti uusia polkuja, uusia sivuja, uusia kirjoja.
Mitä sitten tehdään jos olet edennyt pois vanhasta kohti uutta… ja se uusi ei vain toimi? Se on kaikkea muuta kuin kuvittelit. Pettymys! Se voi olla tätäkin. Ainakin omalla polullani tämä on ollut vahvasti esillä erään teeman ympärillä. Asiat eivät ihan muuttuneetkaan niin ihaniksi ja kevyiksi kun toivoin… mukana tuli vahvasti huolta ja kuormitusta.
Niin, mitä silloin tehdään? Vaihtoehtoja on toki niin monia ja erilaisia kuin meitä ihmisiäkin, osaan vastata tähän vain oman kokemukseni mukaan. Silloin kun uusi upea on pettymys, on vain katsottava syvemmälle.
Mitä halusin tämän muutoksen korjaavan? (Mitkä asiat oikeasti vaativat huolenpitoa ja huomiota? Mitä voin tehdä niille nyt tässä ja heti?)
Oliko se odotus realistinen? (Monesti yliarvoimme sen mitä voimme tehdä vuodessa ja aliarvioimme se, mitä voimme tehdä kymmenessä vuodessa. Oliko aikataulutus liian tiukka? Oliko henkiselle kasvulle varattu tilaa vai pitikö sen ottaa tila väkisin ja tämä asia ei toiminut sen vuoksi?)
Miksi tämä ei toiminut? (Mikä oikeasti meni pieleen? Vai… menikö mikään loppujen lopuksi pieleen? Oliko näiden asioiden tarkoituskin kaatua ja maatua, jotta ymmärrät niiden opit? Ja sitä kautta kasvat? Ja sitä kautta ymmärrät elämää paremmin ja olet itsevarmempi ja nahkasi on hieman kovettunut? Sinua on valmisteltu johonkin suurempaan kuin mitä alkuperäinen ajatus oli.)
Loppujen lopuksi… kun nyt olen tehnyt yhteenvetoa elämäni kirjasta viimeisen kolmen vuoden ajalta… kaikki ne pettymykset asioihin ja ihmisiin… ovat olleet minun parhaaksi. Kaikki ne taloudelliset tappiot ja riskinotto… se opetti hemmetin paljon, asioista ja ihmisistä. Onnistumiset ja hehkutukset, olen nähnyt ketkä seisovat vierelleni myös silloin. Oma kirjani on ollut monipuolinen, myrskyisä.
Nyt luon uutta, olen tehnyt tilaa luovuudelle, tyyneydelle ja rauhalle. White space. Itsehän päätän oman arkeni ja sen, millaiselta se näyttää. Nyt on luomisen aika ja pian siirrytään seuraavalle askelmalle.
Ja sinne seuraavalle askelmalle siirtyy myös moni muu. Alkavan syksyn energiat ovat valtavan voimakkaat. Valoverkko vahvistuu ja entistä useampi kuulee omaa viisauttaan paremmin. Se näkyy muutoksina ja voimaantumisena. Seisomme selkä suorassa, valmiina vastaanottamaan mitä maailma tarjoaa ja ennenkaikkea, valmiina luomaan uutta, hyvää. Rohkeudella ja rakkaudella.
Rohkeus ja rakkaus on sinussa vahvana ja anna näiden voimien nousta vielä suuremmaksi ja anna niiden myös viedä ja ohjata.
Uskalla heittäytyä tähän ohjaukseen, meillä on valtava voima ympärillämme ja olemme tässä yhdessä. Et ole yksin, vaan sinulla on aina tuki ympärilläsi. Kuuntele sitä, pyydä siltä apua ja ota apu vastaan.
Upeaa, taianomaista elokuuta Sinulle.