Voisin vannoa, että sinulla herää jotain mielikuvia sanasta Disney. Walt Disney. Ehkä sinulla piirtyy eteesi kuva Mikki Hiirestä, Aku Ankasta, Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, Tuhkimosta… Ehkä olet käynyt Disney worldissa ja muistelet reissuasi nyt hymy huulilla.
Walt Disney on itselleni yksi suurimmista esikuvista. Hänen tarina on kiehtova ja kertoo siitä, kuinka yksi ihminen näki jotain mitä muut eivät vielä nähneet. Hän uskoi unelmaansa ja vaikka hän koki uransa alkuvuosina konkurssin, hänet suljettiin pois omasta yrityksestään ja hän menetti tekijänoikeudet elokuvaansa ja koki maailmansodat I ja II… silti. Silti, hän rakensi maailmansa kuvien, animaatioiden ja tarinoiden ympärille. Näistä kaikista me saamme nauttia tänä päivänä.
Walt Disneyn luovuus oli vertaansa vailla ja onneksemme Robert Dilts on mallittanut Disneyn luovuusstrategian käyttöömme. Walt Disney osallistui animaatiofilmien tekoon kolmessa eri roolissa, jotka opetan sinulle nyt.
Käytännöllinen luovuusstrategia:
Jotta luovuus saadaan toimivalla tavalla valjastettua käyttöön tarvitaan eri näkökantoja. Tässä luovuusstrategiassa näillä kolmella eri näkökannalla on seuraavat nimet:
Pidäkkeetön ideoija
Jalat maassa realisti
Puutteita ja huonoja puolia kyseenalaistava arvioija, kriitikko.
Ideana on se, että laitat lattialle kolme paperinpalaa joihin kirjoitat ideoija, realisti ja arvioija. Jokainen on omalla paikallaan niin, että pääset uuden paperilapun luoksi yhdellä askeleella. Voit laittaa ne esimerkiksi kolmion muotoon. Tärkeää on se, että ymmärrät, että jokainen paperilappu on kuin huone, missä ei ole tilaa toisille rooleille. Ideoijan huoneessa ei ole tilaa kriitikolle. Samoin realistin huoneessa ei enää ideoida. Jos siis huomaat mielesi sanovat ”Kiva idea, mutta…” lopeta tämä ajatus siihen pisteeseen.
Ideoijan huoneessa kaikki on mahdollista.
Realisti on käytännöllinen ja miettii asiaa aikataulujen ja realismin kautta.
Kriitikon tehtävä on suojella ideoijaa ja realisti ja osoittaa puutteet, jotta ideaa voidaan parantaa tai todeta, että ei toimi.
Huomaat siis, että jokainen on todella tärkeässä roolissa.
Mieti sitten joku projekti, työtehtävä tai muu suunnittelun alla oleva asia työ-tai yksityiselämässäsi. Anna sen tulla mieleesi ja kehoosi, ota se mukaasi ja astu ideoijan paikalle.
Ideoijan paikalla kaikki on mahdollista.
”Mitä haluan?”
”Mikä kaikki voisi olla mahdollista?”
”Mikä on tavoite?”
”Mikä on visio?”
”Mitä myönteistä näistä esiin tulleista ideoista nousee?”
”Jos tulisi jotain ihan uutta mieleen, niin mitä sellainen olisi?”
Anna kaikkien ideoiden lentää, ihan hullujenkin! Sinulla ei ole mitään rajoja, kaikki on mahdollista!
Astu sitten realistin paikkaan ja ajattele asiaasi/projektiasi ja kaikkia niitä ideoita, mitä mielessäsi äsken pyöri. Miten ja mikä voi toteutua käytännössä? Millainen suunnitelma on realistinen?
”Mikä on aikataulu?”
”Ketkä ovat mukana tai keitä olisi hyvä saada mukaan?”
”Miten ratkaisut voidaan käytännössä tehdä?”
”Mitä vaiheita ratkaisussa on?”
”Mitä keinoja ja voimavaroja sinulla on?”
Valitse näistä parhaat suunnitelmat ja siirry seuraavaan vaiheeseen.
Astu arvioijan paikalle ja mieti, mitä puuttuu, mikä voi mennä pieleen, mitä tarvitaan. Huolehdi ja ota vastuu realistista ja ideoijasta.
”Mitä hyviä ja huonoja puolia edellisen vaiheen ratkaisusuunnitelmissa on?”
”Mitä etua ja haittaa suunnitelmissa on eri ihmisille?”
”Kuka voisi vastustaa?”
”Mitä suunnitelmasta puuttuu?”
”Mikä niissä ei ehkä toimi?”
Katso sitten ulkopuolisin silmin äsken tekemääsi harjoitusta. Ovatko osat balanssissa vai onko joku osa voimaakkaampi? Usein voi olla niin, että haluamme vain ideoida tai sitten olemme todella realistisia tai näemme kaikessa riskit ja sisäinen arvioijamme on voimakas. Voit itse muuttaa eri roolien painoarvoa, nyt olet jo antanut kaikille äänen.
Kun tein tämän luovuusharjoituksen muutama viikko sitten NLP- kurssilla, siitä aukesi ihan uusi maailma minulle. Pääsin taas ideoiden äärelle ja pääsin miettimään asioita jokaisesta roolista käsin. Ideoita oli valtavasti tiettyyn asiaan liittyen ja huomasin myös sen, että lähes kaikki niistä olivat aika realistisia. Näin ne jo mielessäsi. Arvioijan huoli kohdistuihin pääosin resursseihin ja aikatauluun.
Ihania ideointihetkiä sinulle!
Seuraavaksi opetankin sinulle mahtavan prosessin, millä saat keskeneräisiä projekteja valmiiksi. Mutta se myöhemmin. Hyppää nyt siis luovuusstrategian pariin!