Mieli on jännä juttu, kertoo meille älyttömiä asioita, mitä joskus erehdymme luulemaan totuuksiksi. Kuinka monta kertaa olet saanut itsesi kiinni siitä, että ajattelet ”tämä ei onnistu”, ”tästä ei tule mitään” tai ”en osaa”. Kovin tuttua täällä päässä. Oman pääni sisällä asuu aikamoinen kriitikko ja tämän kriitikon ääni on kova juuri silloin, kun olen tekemässä jotain uutta.
Tai oikeastaan tämän kriitikon ääni on ollut todella kova siitä lähtien, kun jätin päivätyöni pankissa. Olin jo pitkään miettinyt uutta polkua. Se polku sisältäisi vapauden, lukemattomia mahdollisuuksia, itseni kehittämistä, onnistumisia ja riskejä. Sydän sanoo, että kaikki menee hyvin, niin kauan kuin pitää pään kylmänä, tekee parhaansa, tekee työtä ja ympäröi itsensä oikeilla ihmisillä. No, näin on tehty. Ja siiiilti mieleen saattaa pälkähtää ajatus, että mitähän tuli tehtyä.
Voisin sanoa, että onpa jännä. Tosi jännä, mutta ei se ihmettelemällä parane. Olen oppinut keskustelemaan kriittikkoni kanssa. Kysyn siltä, mistä se haluaa varoittaa minua. Mitä asioita tilanteessa pitää huomioida? Ja jos mieleeni tulee ajatus, että tästä ei tule mitään, kirjoitan sen ylös ja viereen ainakin 3 syytä, miksi asia X onnistuu. Loppujen lopuksi kyse on oman mielen johtamisesta, itsensä tuntemisesta. Näissä kehityn päivä päivältä ja ilolla katson taaksepäin ja huomaan kuinka pitkälle olen tullut!
Sanon aina, että yrittäjän pitää pitää pää kylmänä. Tällä tarkoitan sitä, että ei panikoi, luottaa itseensä ja tuntee numeronsa. Muu ei auta. Ja olen oppinut, että minun on syytä kohdata mielessä olevat pelot ja varoitusmerkit, ennenkuin alan sabotoimaan itse omaa työtäni. Kirjoittaminen on tapa, mikä sopii monelle. Joku purkaa asioita puhumalla ja joku patoaa kaiken sisäänsä, koska näistä asioista on turha puhua. Valinta on toki jokaisen oma, minä olen oman tapani löytänyt. Mikä on sinun tapasi?
Kirjoittamisesta puheenollen… selasin aina mukanani olevaa muistikirjaa ja siinä oli viimevuoden maaliskuussa kirjoitettu toivelista siitä, minkälaista työtä haluan tehdä. Vapaus oli ensimmäinen asia, vapaus määrätä siitä, kenen kanssa teen työtä, missä teen työtä, vapaus suunnitella omat aikataulut. Ajatus siitä, minkälaisen tulotason haluan. Halusin valmentaa ja auttaa ihmisiä saavuttamaan heidän tavoitteita. Ja tässä sitä sitten ollaan. Minulla on aikalailla kaikki, mitä listassa luki. Tulotasoa en ole vielä saavuttanut, mutta kaikki ajallaan. Sen takia sekin on tavoitteena ja minulla on oikea suunta.
Paikkariippumattomuus oli yksi suurimmista tavoitteistani vuosi sitten, että voisin ottaa läppärini kainaloon ja tehdä työtä missä vaan. Nyt se on mahdollista, vaikka mieli sanoi, että ei ole. Ja sen takia olen niin innoissani, kun lähden huomenna etelän lämpöön tekemään töitä viikoksi. Nämä kirjoitetut asiat toteutuvat, yksi kerrallaan ja askel askeleelta. Ja vaikka askelia on otettu myös taaksepäin, suunta on oikea.
Olet siis oikeassa rakas sydän, pystyn tähän. Ja niin pystyt sinäkin, pystyt kaikkeen mihin haluat ja voit itse vaikuttaa!
Trust me, been there.