Keskustelin eilen isoäitini kanssa, joka on vain muutaman vuoden nuorempi kuin juhlavuottaan viettävä Suomi. Oma mummoni on se nainen, kuka on oman elämäni tahtonainen, soturitar, äiti ja kannustaja. Hän on kokenut elämässään paljon, sotarintamalla taistelut ja työn ilmavalvonnassa, jälleenrakentamisen kun oma koti piti jättää Karjalassa, nuoruusvuosien menettämisen sodassa. Tästä kaikesta huolimatta, hänen kiitollisuus elämästä, positiivinen asenne ja usko tulevaan ovat kantaneet elämän eri vaiheissa ja tämä on myös se perintö, minkä olen saanut. Usko ja asenne siitä, että kaikki aina järjestyy. 

Eilen isoäitini halusi puhua omasta lapsuudestaan ja nuoruudesta, mikä oli pelkkää työtä. Ison talon vanhin tytär  oli tärkeässä roolissa kun talon töitä tehtiin. Elämä ei ollut reilua ja vaihtoehtona ei ollut se, että töitä ei tehdä. Tämä vaikutti myös siihen, että mummoni opintie oli hyvin lyhyt. Isoäitini sanoi, että ainoa asia, mitä hän edelleen miettii ja mikä harmittaa häntä on se, että hän ei saanut käydä kouluja. Ei, vaikka hänen puolestaan puhuivat opettajat. Kouluja ei käyty oikeastaan kahdesta syystä, joko ei ollut varaa tai/ja ei saatu lupaa. Isoäitini tilanne oli se, että hän ei saanut lupaa koulunkäyntiin. Muut määrittivät hänen paikkansa.  

Maailma oli hyvin erilainen vajaa sata vuotta sitten. Nyt otamme itsestäänselvyytenä sen, että käymme opintietä. Sanomme jopa, että oppivelvollisuus on turha. Otamme itsestäänselvyytenä sen ainoa, mitä meiltä ei kukaan voi ottaa pois: opin ja tiedon.

Kuuntelin omaa mummoani myötätuntoisena. Kuulin sieltä myös sen suurimman kivun: hän tietää, että hänellä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Ja hän ei saanut käyttää potentiaaliaan.

Keskustelu näytti taas sen, että ne oikeat keskustelut käydään juuri oikeen aikaan. Kuinka monta kertaa minäkin olen pyörinyt paikallani ja miettinyt, etten osaa, vaikka kaikki maailman tieto on käteni ulottuvilla. Keskustelu palautti maan pinnalle ja näen taas oman arkeni eritavalla. 

Sinulla ja minulla, on kaikki mahdollisuus oppia mitä ikinä haluamme. Meillä on lähestulkoon maksuton koulutusjärjestelmä käsiemme ulottuvilla. Meistä voi tulla mitä ikinä haluamme.

Tästä tarina pohjustaa itse aihetta: mitä haluamme itseltämme ja elämältämme?

Haluatko sinä opiskella lisää, mutta mietit kuinka saat yhdistettyä opinnot nykyiseen elämäntilanteeseen? Voi olla, että sanot itsellesi sitten joskus ja samalla olet tyytymätön, väsynyt ja ihan hemmetin kyllästynyt arkeesi. 

Tiedätkö, että sinusta on isompiin asioihin, mutta kerta toisensa jälkeen muut määrittelevät sen, mitä sinä voit tehdä ja mikä on paikkasi?

Tuossa tilanteessa olin muutama vuosi sitten ja sitten päätin tehdä asioille jotain. Olen puhunut tästä monta kertaa, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selkeämmin näen sen, kuinka omat ajatukseni olivat muodostaneet arkeni ja lasisen vankilani. 

Mielelläni kerroin tarinaa siitä, kuinka minua pidettiin paikallaan ja en päässyt vaikuttamaan asioihin haluamallani tavalla. Tahto vaikuttaa, mennä eteenpäin ja luoda positiivista muutosta olis suuri, mutta kerta toisensa jälkeen törmäsin asenteeseen”ei ole tapana” ja että olen liikaa…jotain. Välitän liikaa, olen liian nopea, otan liikaa vapauksia. 

Mielenkiintoista tässä on se, että ymmärsin vastikään, että kysehän oli omista uskomuksistani. Ne vain tuotiin eteeni palkkatyön kautta. En olisi ikinä tehnyt suurta elämänmuutosta, jollei nämä asiat olisi tullut niin räikeästi eteeni. Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Jos sinä kipuilet jollakin elämäsi osa-alueella, pysähdy tutkimaan tilannetta:

  • Mikä asia aiheuttaa eniten kitkaa?
  • Missä tilanteissa edellä mainittu ilmenee? 
  • Mitä voisit oppia tilanteesta, miten voit muuttaa omaa suhtautumista tilanteeseen?
  • Jos sinulla olisi 100% varmuus siitä, että kaikki järjestyy parhain päin, miten etenisit?
  • Jos asiaan ei tule muutosta, miten se vaikuttaa sinuun?

Sitten tärkeä kysymys… mitä sinä olet valmis tekemään asian suhteen?

Muista, meillä on nyt kaikki tieto ja resussit saatavilla. Apunasi, kasvusi tukena. Miten sinä haluat edetä? 

…

Joten kiitos taas oman elämäni supernaiselle. Keskusteluista saa aina ajatuksia ja oppeja. Vanhoissa elää viisaus. Ajatella, että olen saanut kaikesta huolimatta, elää ihmisen kanssa joka sanoo: pystyt mihin vain, isommin ja enemmän! Ja tärkein… olet kuitenkin just hyvä nyt. Aikamoista. 

Mietin, kuinka voin tällä viikolla viedä parhaiten eteenpäin isoäitini oppeja siitä, että toisia on autettava missä pystyy. 21.5.2017 asti voit varata 90 minuutin puhelinvalmennuksen hintaan 89 euroa (sis.alv). Normaalihinta puhelinvalmennukselle on 150 euroa. Jos tunnet kutsun, olen vain sähköpostin päässä: marika(at)marikaroth.com.

Sinulla voi olla ajatus siitä, että haluat elämääsi enemmän jotain. 

Olet yrittäjä tai et, I’m here for you.