Sinulle, joka mietit muutosta

Jee maanantai! Saanko sanoa niin, ethän hermostu? Muistan nimittäin ajan kun maanantai oli se kaikista pahin päivä ja silloin otti päähän…no, aikalailla kaikki. Been there, my friend. Ja se on toisaalta aika hyvä tunne se , että ottaa päähän, sillä se kertoo siitä, että asiaan olisi ehkä syytä tehdä muutos. Hyppää siis positiivisuuden aalloille ja kerron sinulle yhden tarinan. 

Oletko vielä mukana… hyvä. Koska tämä tarina on tosi ja toivon, että saat siitä jotain. 

Tein työtä vuosia pankkialalla. Ja pidin työstäni pitkään, muistan vieläkin kun lähdin kävelemään töihin, niin olin hyvällä mielellä ja odotin innolla, mitä päivä tuo tullessaan. Sillä jokainen päivä oli erilainen ja paljolti intoon liittyi se, että kehityin koko ajan työssäni ja minua myös koulutettiin työnantajan puolesta paljon. Se oli hienoa aikaa. Fiilis oli tosi hyvä. 

Sitten kävi monelle tuttu asia, tehtiin huipputulos ja palkkana sen tekijöille tuli yt-neuvottelut. Yhdessä yössä tapahtui todella suuri muutos. Kaikki se hyvä, mitä olin nähnyt, peittyi pettymyksen alle. Itseeni vaikutti eniten se, että näin ja koin sen, mitä pelko sai aikaan ihmisissä. Pelko saa meidät ajattelemaan mitä ihmeellisempiä asioita. Asiantuntijat kyseenalaistavat oman osaamisensa ja sen, ottaako kukaan töihin. Pelätään sitä, miten perheessä riittää raha, mitä muutoksia pitäisi tehdä. Pelätään ehkä myös sitä, että kuka minä olen jos minulle ei ole enää työminää. Minulla on vahva kyky aistia toisten tunnetilat ja se kääntyi tässä tapauksessa minua vastaan, valitettavasti.

Minusta tuli hyvin vihainen, stressaantunut ja olo oli hyvin aliarvostettu. Huomasin myös sen, että reagoin huomattavasti voimakkaammin kuin moni muu, vaikka koin minun paikkani olevan turvattu. Silti, koin tilanteesta suurta epäoikeudenmukaisuutta kolleegoitani kohtaan. Aikani yritin muuttaa tilannetta ja omia ajatuksia, että jos tämä vielä parantuisi, mutta sisälläni huusi ääni ”herää jo, tee muutos!!”. Suuttumus ja turhautuminen kasvoi päivä päivältä ja minun oli jo vaikea hengittää. Kaiken hyvän ja positiivisen oli peittänyt alleen tämä musta möykky, mihin en enää päässyt käsiksi. 

Päädyin siihen, että minun on aika etsiä uusia haasteita. En tähän aikaan vielä miettinyt sitä, että lähtisin rakentamaan omaa yritystoimintaa, en ollut silloin vielä valmis. Tiesin, että haluan vaikuttaa asioihin ja voimaannuttaa toisia, siinä se. Tunnistin omat vahvuuteni, mutten oikeasti tiennyt, että mitä hittoa lähden tekemään. Meneekö elämäni hukkaan? Mistä saan sen innon ja hyvän fiiliksen takaisin? Milloin elämä alkaa taas? Mitä minä teen?

Pikku hiljaa, kuukausi kerrallaan asiat alkoivat edetä. Edistyminen oli tuskallisen hidasta ja elin koko ajan ”sitten kun”- elämää. En hetkessä, vaan tulevaisuudessa. Kuitenkin, kävi niin, että toisesta pankista avautui tehtävä mitä hain ja sainkin sen, suureksi ilokseni. Ajattelin, että no nyt! Nyt se iloinen, tekemisen fiilis tulee takaisin. No arvata saattaa miten kävi. Aloitin uuden työn ja hyvin pian tajusin, että itse pankkiala ei enää kiinnosta minua ja moni minua vaivaava asia johtui alasta. Tässä vaiheessa tuli mukaan älytön huono-omatunto. Minut oli valittu tosi kovasta joukosta ja minä kehtaan olla tyytymätön. Kehtaan sanoa, että minä haluan olla vapaa enkä tehdä turvallista, 9-5 työtä, millä maksetaan lainat. Aikamoista itseruoskimista. Lähipiirissä oli jo nähty, että olin väsynyt ja ärtyisä, aina. Tiesin, että nyt alkaa olla jo aika ottaa vastuu omasta elämästä ja ilosta.

Keväällä perhepiirissäni rytisi todella paljon ja tämä sai aikaan suuren muutoksen aallon. Samoihin aikoihin oli herännyt idea omasta yrityksesta ja liiketoiminnasta, missä saisin yhdistää vahvuuteni ja intohimoni. Vihdoin asetin itseni ja oman hyvän oloni ykköseksi ja päädyin siihen, että kukaan ei tule antamaan minulle lupalappua, siitä, että saan lopettaa palkkatyön ja aloittaa elämän yrittäjänä. Siispä, tein sen ratkaisun, että jätin irtisanoutumislappuni esimiehelleni ja samaan aikaan minulta putosi painava taakka sydämmeltä ja harteilta. 

Yhdessä yössä tapahtui taas muutos,minä heräsin, valo syttyi taas elämään ja olin taas iloinen ja energinen. Päivä päivältä oloni vahvistui ja kun painoin pankin oven kiinni perässäni, hyppelehdin pois. Kaikki meni hienosti ja siitä kiitän silloista esimiestäni ja johtoa. Hekin näkivät muutoksen, mikä minussa syntyi yhdessä yössä. 

Lähdin siis rakentamaan omaa yritystä ja vaikka se on kaikkea sitä, mistä haaveilin ja mitä toivoin, niin on siinä omat haasteensa. Onko ollut väsyttävää? Kyllä. Olenko kyseenalaistanut osaamiseni? Kyllä. Olenko miettinyt lopettamista ja palkkatyön hakemista? Kyllä. Olenko tavannut ihmisiä, keiltä oppia ja ketkä puhuvat kanssani samaa kieltä? Kyllä. Olenko kasvanut näiden kuukausien aikana enemmän kuin muutamassa vuodessa? Kyllä. Onko tämä kaikki sen arvoista? Kyllä. Pelottaako? Kyllä. Uskallanko tehdä muutoksia toimintaani? Kyllä. Olenko oppinut luottamaan itseeni? Kyllä. 

Voittaako visio pelon? Hell YES. 

Pelko on osa meitä ja sen kanssa on vain tultava toimeen. Minä en anna sen enää estää minua. Tarpeeksi kauan siedin huonoa olo, koska minulla ei ollut suunnitelmaa. Nyt tiedän myös sen, että elämä kantaa. Elämä kantaa aina ja varsinkin silloin kun myös pyydät apua ja opastusta. Kun esität mielen sopukoissa olevan toiveen ääneen, vaikka itkuraivarien kohdalla, se kuullaan. Pidä silmät ja korvat avoinna, tee sinun osuutesi ja luota siihen, että elämä kantaa. 

Minun on ollut pakko luottaa siihen jo ihan lapsesta saakka ja sieltä minut tähän pisteeseen on kantanut vahva usko elämään ja positiivisuus. Kyky nähdä maailma sellaisena, kun se parhaimmillaan voi olla. Kyky nähdä minut sellaisena, kun parhaimmillani olen. Kyky nähdä oma toiminta osana yhteistä verkostoa, jossa olemme toinen toisillemme. Tässä on yksi syy siihen, miksi olen tässä ja teen mitä teen. 

Minä haluan kertoa sinulle, että sinussa on se kaikki voima, kaikki voima tehdä muutos elämääsi. Rohkeus ottaa ensimmäinen askel kohti hyvää oloa ja rauhaa. Mitä sinä haluat? Mikä sinua estää? Ovatko ne asiat, mitkä sinua estävä, todella sen arvoisia, että ne estävät sinua elämästä unelmiesi elämää? Aina ei tarvitse olla kirkasta suunnitelmaa. 

Tiedän jo nyt, että tätä lukee muutama, jotka sanovat, että kyllähän minä, mutta kun se raha. Niin, kyllä. Raha on merkittävä asia päätöksen teossa. Mistä olet valmis luopumaan, jotta voit tehdä haluamasi muutoksen? Mitä kaikkea se muutos toisi sinulle? 

Ilolla seuraan lähipiirissä ihmisiä, ketkä ovat lähteneet opiskelemaan ja tekevät töitä unelmansa eteen. Se vaatii laskemista, se vaatii suunnittelua ja sitoutumista. Mutta se on tehtävissä. Jos sitä tarpeeksi haluat. Ehkä rahan taakse on myös helppo mennä, ei tarvitse mennä epämukavuusalueelle. Sillä vaikka täällä kasvaa niin ei tämä lastenleikkiä ole. Mutta minulle, tämä on kaiken sen arvoista. 

Mitä ajatuksia tarinani sinussa herätti? Kuulisin mielelläni sinusta!