Oletko huomannut saman kuin minä, kesällä kaikki puhkeaa kukkaan. Luonto, ihmiset, yritykset. Kaikkialla hymyillään. Ollaan mukavia, rennompia, odotetaan lomaa, ehkä palataan lomalta, ollaan lähempänä sitä aitoa minää, mikä saattaa olla piilossa syksyn ja talven.
Pidätkö sinä lomaa tulevana kesänä?
Jos kuulut niihin onnellisiin, joilla se on edessä, toivon sinulle paljon aurinkoisia päiviä, lempeää tuulenvirettä ja poutapilviä. Silloin kun olin palkkatöissä, sanoin aina, että loma on ihmisen parasta aikaa.
Nykyisin voin onneksi sanoa, että tämä hetki tässä on ihmisen parasta aikaa. Enää ei tarvitse odottaa niitä 3-4 viikkoa ja tuntea oloaan eläväksi. Ei enää. Onneksi.
Sain viestin yhdysvaltalaiselta valmentajaltani, joka kysyi voiko käyttää minua esimerkkinään kun tekee uudelleenlanseerauksen kurssistaan, johon osallistuin kesäkuussa 2015.
Olin tuolloin harkinnut jo pidemmän aikaa irtisanoutumista ja kesäloma oli minulle aika miettiä, kuinka etenen.
Osallistuin Lindsay Hanin 21 päivän kurssille, jossa asetin itselleni yhden tavoitteen:
Seuraavan 21 päivän aikana teen työtä ajatusteni ja mieleni kanssa ja kurssin päätyttyä minulla on selkeä kuva siitä, miten jatkan eteenpäin.
Tämä oli tavoitteeni, tätä toivoin hartaasti, mutta itseltäni puuttui tuolloin taito muodostaa oma strategia.
Ja ehkä… ehkä suurin mikä puuttui oli aika pysähtyä asian äärelle.
Uskallus kohdata oma itseni.
Omat vahvuudet
Omat rajoitteet
Omat uskomukset
Omat haavat
Omat unelmat
Omat odotukset.
Näen itseni vieläkin kotini etukuistilla, tein aina iltaisin tehtäviä… kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Kuuntelin itseäni ja tein tehtäviä ja työtä käskettyä. Ei mennyt kauaakaan kun solmin uusia ystävyyssuhteita valtameren yli ja sparrailin ajatuksia puolin ja toisin.
Päivä päivältä, sain selkeyttä.
Sain niin paljon selkeyttä, että tiesin jos 15 päivän jälkeen, kuinka edetä. Siihen auttoi se, että rintani päälle istui norsu ja henki meinasi salpautua kun mietin sitä, että palaisin töihin takaisin ja jatkaisin elämää, mikä ei enää tuntunut omalta. No more. No. More.
Ja nyt siitä on vuosi. Ja mitä voikaan tapahtua vuodessa.
Oli mukava palata tuohon hetkeen ja nyt sitä kipuilua voi katsoa lempeydellä ja tyynenä, pahin on takanapäin.
Monille tämä muutokseni on ottanut koville. Sen ymmärrän. Itse en puhu muutoksesta, puhun siitä, että olen oma itseni.
Teen sitä, mikä sytyttää minua joka päivä.
Teen työtä millä on tarkoitus ja kun näen asiakkaideni lähtevän lentoon… sitä tunnetta ei voi sanoinkuvailla.
Uusi suunta
Ilokseni olen huomannut, että puoleeni kääntyy ihmisiä, ketkä miettivät uutta suuntaa omassa elämässään:
Yrittäjyyttä, selkeyttä rahaan, työkaluja pelkojen käsittelyyn, jotta voisivat elää elämääsä täysillä.
Se mitä tässä vaiheessa tarvitaan ovat vahvat juuret ja perustukset.. Niiden päälle voidaan rakentaa vaikka mitä. Niissä minä autan.
Build your house on rocks, tavataan sanoa.
Minä niin tiedän, miltä tuntuu olla siinä tilanteessa kun miettii uutta.
Se pelottaa. Se kiehtoo. Se vetää puoleensa.
Ja tiedät, että nykyisellä tavalla et voi jatkaa, muuten se musertaa sinut.
Olet valmis johonkin uuteen, suurempaan, siihen mihin sinut on tarkoitettu.
Niin…. tunnen sinut. Tiedän, mitä käyt läpi. Usko pois, tiedän hyvin.
Tiedän.
Uskon sinuun.
Olen täällä, jos tarvitset minua.
Sinut on tehty lentämään. Avaa häkki ja lähde lentoon.
Siipesi kantavat.
Elämä kantaa.
Sinä pystyt siihen.
On kesä… kaikki puhkeaa kukkaan. Myös sinä.
Jos haluat lähteä matkaan heti, klikkaa tästä ja matka alkaa.